Mitä Teemestarin kirjassa syödään?

Olli Löytty

Kerroimme ekoritiikkiin keskittyvässä kansainvälisessä konferenssissa (ENSCAN 2023 Helsinki, josta lisää seuraavassa blogikirjoituksessa) tutkimuksestamme, jossa luetimme reilulla sadalla lukiolaisella Emmi Itärannan Teemestarin kirjan (2012). Yhtenä meitä itseämmekin yllättäneenä tutkimustuloksena mainitsimme sen, että lukiolaiset eivät samastuneet niinkään kirjan henkilöhahmoihin kuin kirjan kuvaamaan dystooppiseen maailmaan. Olimme uuden tiedon äärellä, ja innostuneita kuin vasikat kevätlaitumella.

Esitelmän jälkeen meiltä kysyttiin, miten Teemestarin kirjassa käsitellään ihmisten ja muiden eläinten välisiä suhteita.

Vaikka kysymys oli aiheenrajauksemme kannalta hieman yllättävä, oli se sikäli perusteltu, että ekokritiikin piirissä tutkitaan myös eläinkuvauksia.

Me emme olleet ajatelleet teosta tästä näkökulmasta, eikä eläimiä mainittu lukiolaisilta keräämässämme aineistossa. Ainoat eläimet, jotka siinä hetkessä muistimme Teemestarin kirjasta, olivat paarmat. Niiden takia ihmiset joutuvat käyttämään erityisiä hyönteisverkoilla varustettuja päähineitä.

Yleisöstä muistutettiin Teemestarin kirjasta käyvän ilmi, mitä ihmiset syövät. Kommentoijan mukaan kirjan henkilöhahmojen lautasilla on kasvisruokaa, minkä voisi ajatella tarkoittavan, että tulevaisuudessa ollaan siirrytty kasvispainotteiseen ruokavalioon. Jotakin hyvää olisi siis odotettavissa tulevaisuudessa.

Ehkä kirjan kuvaamassa tulevaisuudessa ei ole enää eläimiä – edes syötäväksi.

Jos olisin ehtinyt, olisin vastannut, että kasviksista koostuvaan ruokavalioon siirtymiselle voisi olla paljon pessimistisempikin selitys. Ehkä kirjan kuvaamassa tulevaisuudessa ei ole enää eläimiä – edes syötäväksi.

Kysymys siitä, mitä kirjassa syödään, kajahtaa komeasti Helinä Äären tuoreessa väitöskirjassa Broilerikulttuuri. Lihateollisuuden kanat suomenkielisessä proosassa ja sarjakuvassa vuosina 1969–2019. Ääri on tutkimuksessaan etsinyt kanoja kotimaisesta kirjallisuudesta, mikä saattaa ensikuulemalta tuntua kohtalaisen työläältä hankkeelta, ja ehkä joku pitää tuollaista tutkimusaihetta kovin kapeana. Kanat kirjallisuudessa – tämäkin vielä! Jos minulta olisi kysytty, en olisi muistanut kotimaisesta kirjallisuudesta yhtä ainoaa kanakuvausta.

Aiheen mahdollinen vähättely kertoo suhtautumisesta kanoihin. Todennäköisesti niiden ajatellaan olevan eläinkunnan alinta kastia. Käsitteenä ’broileri’ tekee kanasta ruoka-aineen. Yleisesti ei ajatella, että broileri on Suomen yleisin lintu. Ehkä sitä ei lueta ylipäänsä lintujen kategoriaan?

Käsitteenä ’broileri’ tekee kanasta ruoka-aineen.

Äärin tutkimuksen ansiosta tiedämme nyt, että kotimaisessa kirjallisuudessa esiintyy paljon broilereita. Ne eivät kuitenkaan kuopsuttele pihamaalla lajityypillisissä toimissaan vaan ovat usein pieninä palasina ihmisten lautasilla. Kirjallisuuden kanat ovat raa’an väkivallan uhreja.

Oman pesän likaamisenkin uhalla väitän, että kirjallisuudentutkimus ei kovinkaan usein avaa näin radikaalilla tavalla uudenlaisia näkökulmia fiktion lukemiseen. Seuraavaksi aion tarkistaa, mitä Teemestarin kirjassa syödään. Se vaikuttaa yllättävän relevantilta kysymykseltä.

(Kirjoittaja on Broilerikulttuurin julkaisseen Nykykulttuurin julkaisusarjan toimituskunnan vastaava toimittaja.)