Aftersun ja siirtymävaiheen suru
Panu Pihkala, 8.5.2023 Toimittaja Pirkko Kotiranta nosti taannoin Helsingin Sanomissa (5.3.2023) esiin tuoreen skandinaavisen uudissanan: väntesorg, kirjaimellisesti odotussuru. Kyse on surusta, jossa surun lähde on vielä läsnä, mutta käynnissä on jokin muutos, joka herättää surua. Klassinen esimerkki on muistisairauteen pidemmälle harhaileva läheinen tai elämänkumppani, jolla todetaan hidas mutta kuolettava sairaus. Kotiranta kyseli suomennoksien perään ja mainitsi monia mahdollisia väntesorgin aiheita, mukaan lukien ympäristönmuutokset. Otin heitosta kopin ja osallistuin keskusteluun. Totesin (HS 9.3.), että väntesorg-sanan taustalla häilyy surututkimuksen pitkäaikainen aihe, anticipatory…
Jatka lukemistaMaailmantyttäret – epärealistinen utopia vai ohuesti verhoiltu dystopia?
Julkaisemme Helsingin yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden kirjoittamia blogikirjoituksia, jotka on tehty ryhmätöinä ”Kirjallisuus ja ilmastokriisi – kirjallisuusblogi” -kurssilla syksyllä 2022. Viimeisessä sarjan osassa puhutaan utopioiden vakuuttavuudesta. Kirjoittajat: Anni Haiko, Julia Kavanto, Jukka Ahlström Ilmastokriisin ratkaiseminen nykyaikaisen yhteiskuntajärjestelmän keinoilla saattaa vaikuttaa lähes ylitsepääsemättömältä ongelmalta. Tulevasta ilmastokatastrofista on varoiteltu jo ainakin 1980-luvulta lähtien, ja tiedeyhteisö on erittäin yksimielinen ihmisen mittavasta vaikutuksesta ilmaston lämpenemiseen. Minkälaisen yhteiskunnan rakentaisimme, jos nyky-yhteiskunta romahtaisi tämän vuosikymmenen päätteeksi? Yhden vaihtoehdon esittelee Siiri Enoranta teoksessaan Maailmantyttäret (2022), jossa konkflikteistaan, ahdistuksestaan…
Jatka lukemistaTurha toivo Mehiläisten historiassa
Julkaisemme Helsingin yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden kirjoittamia blogikirjoituksia, jotka on tehty ryhmätöinä ”Kirjallisuus ja ilmastokriisi – kirjallisuusblogi” -kurssilla syksyllä 2022. Tällä kertaa analyysin kohteena on teos, joka petti lukijoidensa odotukset. Kirjoittajat: Kielo Kiikeri, Anna Lehtonen & Johanna Valjakka Valitsimme väärän kirjan. Blogitekstin tarkoituksena oli tarkastella ilmastoahdistusta vapaavalintaisen kaunokirjallisen teoksen kautta. Maja Lunden Mehiläisten historia (2015) näytti täyttävän ehdot, sillä dystooppisia aineksia ja traagisia perhesuhteita hyödyntävä teos vaikutti päällisin puolin lupaavalta. Asetimme tutkimuskysymyksen teosta lukematta ja saimme pettyä katkerasti, kun tulokset osoittautuvat…
Jatka lukemistaPelastetaan maailma yhdessä!
Lapset ja aikuiset ilmastokirjallisuuden äärellä Julkaisemme Helsingin yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden kirjoittamia blogikirjoituksia, jotka on tehty ryhmätöinä ”Kirjallisuus ja ilmastokriisi – kirjallisuusblogi” -kurssilla syksyllä 2022. Tällä kertaa aiheena on lastenkirjallisuus. Lapsille lukeminen voi olla parasta ilmastokasvatusta. Kirjoittajat: Krista Leksis, Kadri Siilivask & Meri Tuuli Tilli Miten lastenkirjallisuudessa voidaan käsitellä niinkin haastavaa ilmiötä kuin ilmastonmuutos? Vastauksia voi etsiä esimerkiksi kuvitetuista lasten tietokirjoista, joissa käsitellään luontoa ja evoluutiota, kuten Peter Sísin The Tree of Life: Charles Darwin (2003) ja Jakob Brodersenin ja Pernilla…
Jatka lukemistaPörröiset ilmastomaskotit – söpöydestä tarpeellisuuteen
Julkaisemme Helsingin yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden kirjoittamia blogikirjoituksia, jotka on tehty ryhmätöinä ”Kirjallisuus ja ilmastokriisi – kirjallisuusblogi” -kurssilla syksyllä 2022. Tällä kertaa aiheena on empatia eläimiä kohtaan. Onko niin, että todellisuudessa emme välitä eläimistä juuri lainkaan? Eläimet: Jenni Råback & Sonja Tapio Tykkäätkö sinä eläimistä? Tunnetko empatiaa eläimiä kohtaan? Näihin kysymyksiin kuuluu vastata ”kyllä”. Mutta mitä empatia eläimiä kohtaan oikeastaan tarkoittaa? Sitäkö, että silittää jokaista vastaantulevaa koiraa? Tai sitä, että kaataa kahviin kauramaitoa lehmänmaidon sijaan? Jos tarkastelemme maapalloa täällä elävien eläinten…
Jatka lukemistaUhkakuvat ja ideaalit – mikä meitä kirjallisuudessa liikuttaa?
Julkaisemme Helsingin yliopiston kirjallisuuden opiskelijoiden kirjoittamia blogikirjoituksia, jotka on tehty ryhmätöinä ”Kirjallisuus ja ilmastokriisi – kirjallisuusblogi” -kurssilla syksyllä 2022. Ensimmäisen aiheena on Emmi Itärannan Teemestarin kirja ja Siiri Enorannan Maailmantyttäret. – Riia-Maria Kyllönen, Inka Kostamoinen, Iina-Kaisa Viheriävaara Missä viipyvät ekoutopiakertomukset? Ilmastokriisin uhkakuvat ovat yhä enemmän mielessämme, ja ilmastoahdistuksesta on muodostunut julkisen keskustelun vakioaihe. Ilmastofiktio – ja näin myös ekodystopia – on syntynyt tarpeesta kuvata tätä pelkoa. Atomipommin aiheuttama radioaktiivinen sienipilvi on ollut maailmansotien jälkeiselle ajalle tyypillinen kauhukuva. Sen tilalle on…
Jatka lukemistaAikajanalla
Lastentietokirjoja ekokriisissä Laura Ertimo Kirjoitan tietokirjoja alakouluikäisille lapsille. Viimeaikaisten kirjojeni aiheita ovat olleet ilmastonmuutos ja luontokato. Tässä tekstissä hyppelehdin aikajanalla, jossa on muistiinpanoja hiilidioksidista, ekokriisistä ja 2010-luvun lapsista. Aikahyppyjen avulla pohdin, kuinka vaikeaa on hahmottaa ihmisen aiheuttamien laajamittaisten ympäristömuutosten nopeutta. Sadassa vuodessa tapahtuva muutos muistuttaa meteoriitin iskua, jonka aiheuttaman tuhon jälkeinen uusi tasapaino syntyy tulevina vuosimiljoonina. Kulttuurievoluutio on tempoltaan paljon nopeampaa. Kirjojeni kohderyhmää ovat lapset, joiden elinaikana ihmiskunta tutkii kykyään ennennäkemättömän nopeisiin korjausliikkeisiin. Kirjojeni kohderyhmää ovat lapset, joiden elinaikana ihmiskunta…
Jatka lukemistaYmpäristökirjoittaminen ilmastokriisin ajan lukutaitona
Lukutaito ei ole enää pitkään aikaan merkinnyt ainoastaan kykyä lukea ja tulkita kirjoitettua tekstiä. Ainakin 1990-luvulta alkaen lukutaidon määritelmä on kattanut kirjoitetun tekstin lisäksi monenlaisten muiden tekstien lukemisen ja tuottamisen tavat, informaatioteknologioiden käytön sekä laaja-alaisen yhteiskunnallisen osallistumisen. Nykyään puhutaankin esimerkiksi medialukutaidosta, visuaalisesta lukutaidosta tai jatkuvaa oppimista ja osallistumista painottavasta monilukutaidosta. Lukutaito tarkoittaa siis nykyään niitä moninaisia taitoja, joita oppiminen, kommunikaatio ja yhteiskunnallinen osallistuminen tänä päivänä vaativat. Lukutaito-käsitettä käytetään myös ihmisen ja ympäristön suhteiden tarkasteluun. Tällöin puhutaan esimerkiksi ympäristölukutaidosta, ekologisesta lukutaidosta…
Jatka lukemistaRomuna olemisen pedagogiikasta
Miten sinulla menee? Oma vastaukseni näin Ukrainan sodan ja ilmastokriisin keskellä ei ole amerikkalaistyyppinen ”kaikki hyvin”. Maailman tilanne kuormittaa ja tiedän, että en ole suinkaan ainoa. Tutkin työkseni ympäristötunteita ja laajemminkin maailman tilan herättämiä reaktioita ihmisissä. Erilaiset tekstit ovat tärkeässä asemassa sekä tunteiden esiin tuojina että parhaimmillaan niiden käsittelyn auttajina. Kirjallisuudentutkija, jonka tuotanto on ollut itselleni erityisen arvokasta ympäristötunteiden suhteen, on pohjoisamerikkalainen Stephen Siperstein. Erityisesti hänen ajatuksensa romuna olemisen pedagogiikasta on puhutellut itseäni tänä talvena. Siperstein on jo vuosien ajan…
Jatka lukemistaTulta ja tulikiveä – kuinka taivaan merkkejä luetaan?
Älä vaan katso ylös taivaalle. Älä katso, vaikka sieltä sataisi tulta ja tulikiveä. Juuri taivaalta lankeavat ihmistä suuremmat – ja häntä rankaisevat – tuhovoimat monissa ikiaikaisissa kertomuksissa. Loppuvuodesta 2021 elokuvataivaan puhutuin ilmiö oli Leonardo DiCaprion, Jennifer Lawrencen ja Meryl Streepin tähdittämä Don’t Look Up. Tutkijoiden avaruudesta bongaama jättimäinen komeetta eli planeetantappaja ei saa poliitikkoja ryhtymään tarvittaviin toimiin maapallon pelastamiseksi, sillä huonojen uutisten pelätään vaarantavan tulevan vaalikampanjan. Kun viimein herätään miettimään ratkaisua taivaalta lähestyvään uhkaan, aletaankin suunnitella komeetan sisältämien mineraalien talteenottoa…
Jatka lukemista
Kirjallisuus ja lukeminen ilmastokriisin aikakaudella 